Onneksi tämä kesä tuli lopultakin juhannuksen jälkeen. On paljon mkavampaa puuhata ulkona porukalla kun ei tarvitse etsiskellä villahousuja ja sadetakkia. Lopultakin saimme loput taimien kylvölaatikot täytettyä ja kasteltua. Lapsista oli huomattavaa apua laatikoiden täytössä, enemmän kuin etukäteen uskoinkaan. Jopa Mehiläinen tuntui viihtyvän mansikkamaata tutkimalla. Huomenaamulla pääseekin sitten kylvämään viimeiset douglas- ja mustakuuset.

Niin kuin otsikostakin voi päätellä, koko perheen harrastukseksi on noussut kalastus. Pojilla on melkoinen innostus niin saaliin saamisen kuin luonnontieteellisen ihmettelynkin suhteen. Keijukainen nyt on aina keijukainen: ihailee luonnon kauneutta, järveä ja kukkia. Mehiläinen ja minä ollaan jääty kotiin ettei pikku purtilossa (=pieni lasikuituinen soutuvene) tule liian ahdasta. Tämän kesän huippusaalis on tähän mennessä ollut neljällä katiskalla 31,5 kg kalaa! Siitä 29 kg oli kutulahnaa. Isännän suosikkiresepti lahnasta on ollut tomaatilla täytetty uunilahna.
Tänä iltanakin syötiin kalaa, mutta vähän erilaista: voissa paistettuja ahvenia. Olipahan melkoinen urakka siivota kaikille pienet ahvenet ruodottomiksi. Varsinkin tuon nuorimman kanssa täytyy ottaa varman päälle. Mutta kyllä sitä heihin upposikin: kahdesta pannullisesta paistajalle riitti 3 ahventa!

Kaikkien muiden töiden ohessa on tullut vähän tehtyä korttejakin. Tässä  olisi yksi sininen orvokkikortti, joka löytyy kaupan puolelta myynnissä.

kortti364.jpg

Pitkään se pyöri raakileena, kuultopaperit kiinnitettyinä, mutta kantava ajatus hukassa. Yleensä nimittäin korttia tehdessä yritän asettua saajan asemaan tai suunnittelen jotakuta tiettyä henkilöä ajatellen. Mistä tämä henkilö pitää tai mitä  hän arvostaa. Kaipaako huumoria vai ottaako kirjaimellisesti. Siitä kokonaisuudesta sitten yritän saada sellaisen, että saaja ilahtuu. Tähän korttiin sitten ryömivät nuo pienet leppäkertut.

Sukulaiselle tässä kerran sanoin, että se oma tyyli on vielä hiukan hakusessa. Mutta sitten aloin katsella tekemiäni töitä, kortteja, koruja, neuleita jne. ja tajusin, että kyllä niissä näkyvät omat mieltymykset. Yhteistä niille on tietyn tyyppinen  pyrkimys selkeyteen mutta samalla runsauteen, haasteisiin vastaaminen sekä runsas värien käyttö ja kimallus (tässä vaiheessa ei kai tarvitse sanoa, että horoskoopiltani olen leijona Nauru) . Kaiken kaikkiaan minulle varmaankin tunnuslauseeksi kävisi "Mitä ei osata, se opetellaan". Sillä tavoin on tullut paneuduttua moneen sellaiseen, missä on joutunut puskemaan läpi harmaan kiven. Mutta luovuttamalla ei pääsisi samaan tyydytykseen, kun lopulta asiat loksahtavat ja saa tilanteen haltuun. Onneksi näissä käsityö- ja askartelutöissä pääsee kehittymään ja aina löytää jotain uutta.