Koska kaupassa on tässä kuussa teemana 3D-askartelut, testasivat meidän kolme vanhinta lasta kuinka homma onnistuu hiukan nuoremmilta askartelijoilta. Ja kokemukset nopeusjärjestyksessä:

Äijä (5 v.) sai osakseen TBZ:n stanssatun vanhojen autojen arkin ja aiheeksi kortti isille. Äijän mielestä keltainen bussi oli paras siihen tarkoitukseen. Esimerkin jälkeen hän osasi mainiosti irrotella osat ja kiinnittää ne yhteen. Tässä arkissa paperi on vahvaa ja pinnoitettua, joten osien irrottaminen oli helppoa ja nopeaa. Ja vaikka kerran järjestys unohtui (isompi kuva tuli pienemmän päälle) osat saatiin irrotettua ja liitettyä oikein. Kaksipuoleinen teippi tuli itse kiinnitettyä ja kuva korttipohjalle samoin. Äijä valitsi korttipohjan 6:sta eri vaihtoehdosta ja pyysi juuri tätä paperia sisäsivulle. (Lienee joskus nähnyt äidin tekemiä kortteja ;) ) Sisäpuolen autokuvat on kiinnitetty lysterihelmiäiskartongille ja leikattu irti (tässä vaiheessa äiti sai kuulemma tehdä, kun on nopeampi). Välillä käytiin uittamassa muovieläimiä ja sitten autojen kiinnitykseen. Vasemman puoleisen Äijä repi irti, kun oli mennyt väärin päin, eli autojen piti ajaa keskelle päin. Lopulliseen koristeluun Äijä halusi ääriviivatarroja, joiden varastosta löytyi isiä kiinnostavia kuvia kortin sisälle ja boordia etusivulle (kuulemma kuvan yli menevät ovat nimenomaan "se juttu"). Pettymyksekseen sai kuulla, ettei tämä kuva tarvitse enää kimalleliimaa.

Keijukainen (3 ½ v) teki korttiin 3dpyramidin Sarah Kay:n stanssatusta pyramidiarkista. Osien irrottelu onnistui pitkiä boordeja lukuunottamatta, joihin avuksi pyydettiin äitiä. Kuvien asettelu oli aluksi vaikeaa, kun tarrat tarttuivat miten sattuivat (suojapaperin poisto oli helppoa). Mutta ylemmät kerrokset onnistuivat jo hyvin. Korttipohjan suhteen Keijukainen oli päättäväinen; vain kuvan vihreän kanssa samanvärinen vaaleanvihreä pohja kävi. Kaksipuoleisten teippien kiinnittämisessä äiti toimi leikkurina, mutta kaikkien kuvioiden kiinnitys onnistui itse. Koristeidenkaan suhteen ei ollut neuvotteluvaraa: strassikuvioita  ja kukkatarroja niiden olla pitää. Tekstitarra oli kyllä äidin valitsema, koska Keijukainen ei vielä osaa lukea, enkä tiedä haluaako hän lopulta edes antaa korttia kenellekään.

Työläin rakentelu oli Vilahduksella (7 v), joka leikkasi itse Joulupukki luonnossa -pyramidikuvan osat. Aluksi hän käytti lasten saksia, mutta äidin teräväkärkiset käsityösakset toivat paremman tuloksen ja sopivat myös vasenkätiselle, joten ylemmät kerrokset on tarkemmin leikatut. Kuvan rakentaminen onnistui sanallisen ohjeen mukaan, ja poika oli tyytyväinen kun sai niin ison urakan tehtyä. Korttipohjaksi hän halusi tämän jouluisen pohjan eikä mitään taustapapereita. Teksti- ja muut tarrat ja niiden kiinnitys ovat omia valintoja. Lisäkoristeeksi etusivulle hiukan kimalleliimaa. Sisälle melkoinen määrä ääriviivatarroja (kuva lisätään myöhemmin, oli niin tärähtänyt).

Pojilla oli tyypillisesti vähän kisaa siitä, kumpi on nopeampi. Niinpä Äijä ehti irrottamaan ja kasaamaan arkin kaikki 4 kuvaa ja yhden kortin sillä aikaa kun isoveli teki kaksi korttia (toisen pyramidin osat leikkasi äiti, mutta kaiken muun teki Vilahdus). Kun Keijukainen oli saanut kortin valmiiksi hän siirtyi ihailemaan sitä omaan sänkyyn, pöydän ääreen ja sohvalle, ja jätti sen käsistään vasta käsien pesua varten.