Avasin verkkokaupalle oman blogin, jolla ilmoitan "virallisemmat" uutiset. Täällä vuodatan muita juttuja, jotka hipovat enemmän omia askarteluja ja testaamisia sekä matkailua. Verkkokaupan blogi löytyy osoitteesta: http://taitajantukku.blogspot.com/

Pitkällisen vääntämisen, suunnittelun ja toiminnan tuloksena uusittu verkkokauppa on nyt auki!! Omistusrakenne muuttui, tuotteita tuli huimasti lisää ja nimikin vaihtui, mutta perusrakenteet säilyivät. Nimensä mukaisesti Taitajan Tukku on myös tukkukauppa kaikille joilla on Y-tunnus. LIsätietoja tukkumyynnistä löytyy kaupan sivuilta. Mutta kyllä edelleen "tavallisetkin" askartelijat saavat nauttia tuotteiden kautta käsillä tekemisen iloista. Tervetuloa tutustumaan kaupan valikoimiin!!!!

Jaana

Askartelemisiin

Janttu

Taalla sita vietetaan lomaa Madeiralla, ja tanaan jopa auringossa makoillen. Mukavaa olla pitkasta aikaa lomalla; edellisesta lomasta on sellaiset kymmenisen vuotta ja etelan matkasta vaivaiset 19 vuotta. Loman vuoksi Kiikeli.com on myos lomalla, kun en ehtinyt pikakurssittaa sijaista tilausten pakkaukseen ja muihin kuvioihin. Mutta toisaalta, kylla viikko nopeasti kuluu. 1.12. pitaisi taas olla takaisin kotimaassa (toivottavasti ei samanlaisessa kylmassa vesisateessa kuin lahtiessa). Toinen joulukuuta olisi taas jo tyopaiva.

Ahkeraa jouluun valmistautumista kaikille!

Mutta nyt on seuraavaksi viikoksi luvassa erilaisia olosuhteita. Janttu lähtee lomailemaan ja ihan ulkomaille asti.  Edellisestä ulkomaanmatkasta onkin jo vierähtänyt tovi; silloin olin ihan tuore (ja nuori) vaimo. Vuosia ja vuosia on siitä jo kulunut... Ei sen puoleen, on jo kymmenisen vuotta edellisestä lomastakin. Kyllä sitä aika juoksee vauhdilla kun on tekemistä. Nyt sitten mies jää hoitamaan lapsia ja kotia. Ihan outo jo pelkkä ajatuskin, mutta jos siitä saisi potkua uusien suunnitelmien laatimiselle. Ajattelin, että jos vaikka saisi uusia kuvia ja ideoita askarteluihin koska olen jo huomannut sen, että tekemättömyys ei suinkaan ole rentouttavinta. Ja niin taitaa olla teillä muillakin askartelujen ja käsitöiden ystävillä. Loman vuoksi Kiikeli.com palvelee asiakkaita viiveellä: seuraavan kerran olen täysillä töissä 2.12. Loman aikana tilauksia voi jättää normaalisti, ohjelma ja varastokirjanpito toimii ihan omillaan, mutta postitus joutuu odottamaan paluutani.

Joten: Hauskaa joulun odotusta koko porukalle!

Säännöt:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

 

1. Näkö: Ehdottomasti se ykkönen aisteista. Kun tällainen rillipöllö joutuu hetkenkin olemaan ilman laseja tai piilolinssejä, niin johan on hukassa. Ja kaikki maailman värit ja sävyt, muodot ja liike... Miten muuten niistä voisi nauttia? Muutoinkin olen huomannut olevani paljolti kuvaviestien varassa,  ajatteluni ja muistinikin tuntuvat toimivan kuvien pohjalta. Tässä linkki mielenkiintoiseen Manu Chaon musiikkivideoon Desaparecido (joka siis viittaa jo samalla seuraavaan aistiin), jossa kuvat muodostavat kiinnostavan absurdin taustan.

2. Kuulo: Tärkeä viestien välittämisessä ja tunnelman muokkaajana. Arvatkaa vain kuinka vaatii mielikuvitusta keskustella kaksivuotiaan kanssa, joka tuottaa puheena vain joitakin tavuja, mutta äly toimii jo täysillä? Yrittää hakea niitä avainäänteitä ja kannustaa muokkaamaan niitä sanoiksi asti. Ja meillä soi musa lähes jatkuvasti. Jos kukaan ei ole kaivamassa uutta musiikkia YouTubesta (kuten tämä intialainen musa) niin sitten soivat tauotta tietokoneen muistiin ladatuista lähes 400:sta äänilevystä tehdyt soittolistat. 

3. Maku: Nämä kolme muuta ovatkin sitten hyvin tasaväkisiä. Mutta kyllä tuoreet metsämansikat, suklaa, salmiakki, pippuriperunat ja muut herkut... AI, AI, AI. Tarvitseeko ihmetellä, miksi kunnon kohottaminen ja laihduttaminen ovat olleet suunnitelmissa jo jonkin aikaa (= Vilahduksen syntymästä  asti).

4. Tunto: Miten ihanalta tuntuu käydä hipelöimässä kankaita tai lankoja, villoista puhumattakaan! Erilaiset luonnonmateriaalit tuntuvat niin erilaisilta. Joskus olen myös suunnitellut kortteja ihan kirjaimellisesti näppituntumalla: yhdistellyt erilaisia materiaaleja sen mukaan, miltä ne tuntuvat yhdessä. Ja tuo meidän Mehis haluaa pitää kädestä kiinni aina ollessaan väsynyt, joskus tahmealla ja joskus siloisella pikku kädellään.

5. Haju: Useimmiten miedot hajut ja tuoksut jäävät tiedostamatta, vaikka ne saavatkin haluamaan esim. kahvitauolle tai iltakävelylle. Kahvin tuoksu saa veden herahtamaan kielelle (vaikka usein maku tuntuu jotenkin mitättömämmältä kuin tuoksu antoi odottaa), jotkin tuoksut tuovat hatarat muistot vahvempina esiin ja kesään kuuluvat ehdottomasti ruusujen ja apiloiden makeat tuoksut. Osittain tähän kohtaan liittyvät myös feromonit, joille ainakin itse olen melko herkkä. Mm. vauvan haistelu sai maidon herumaan saman tien. Toisaalta jotkin hajusteet saavat aikaan lähes pökertyneen olon ja onhan tuota tullut tähän ikään haisteltua ei_niin_ihaniakin hajuja.

Ja sitten pitäisi vielä keksiä kenelle haasteen laittaisi kiertoon. Sen verran hektistä on ollut elämä, ettei paljon ole ehtinyt seurata muiden blogeja ja ne joilla tulee vierailtua ahkerimmin, ovat jo vastanneet. Siksi taidan jättää tällä kertaa haasteen tähän. Voihan siihen aina palata, jos siltä tuntuu.

Äijä (5 v.) sai osakseen TBZ:n stanssatun vanhojen autojen arkin ja aiheeksi kortti isille. Äijän mielestä keltainen bussi oli paras siihen tarkoitukseen. Esimerkin jälkeen hän osasi mainiosti irrotella osat ja kiinnittää ne yhteen. Tässä arkissa paperi on vahvaa ja pinnoitettua, joten osien irrottaminen oli helppoa ja nopeaa. Ja vaikka kerran järjestys unohtui (isompi kuva tuli pienemmän päälle) osat saatiin irrotettua ja liitettyä oikein. Kaksipuoleinen teippi tuli itse kiinnitettyä ja kuva korttipohjalle samoin. Äijä valitsi korttipohjan 6:sta eri vaihtoehdosta ja pyysi juuri tätä paperia sisäsivulle. (Lienee joskus nähnyt äidin tekemiä kortteja ;) ) Sisäpuolen autokuvat on kiinnitetty lysterihelmiäiskartongille ja leikattu irti (tässä vaiheessa äiti sai kuulemma tehdä, kun on nopeampi). Välillä käytiin uittamassa muovieläimiä ja sitten autojen kiinnitykseen. Vasemman puoleisen Äijä repi irti, kun oli mennyt väärin päin, eli autojen piti ajaa keskelle päin. Lopulliseen koristeluun Äijä halusi ääriviivatarroja, joiden varastosta löytyi isiä kiinnostavia kuvia kortin sisälle ja boordia etusivulle (kuulemma kuvan yli menevät ovat nimenomaan "se juttu"). Pettymyksekseen sai kuulla, ettei tämä kuva tarvitse enää kimalleliimaa.

Keijukainen (3 ½ v) teki korttiin 3dpyramidin Sarah Kay:n stanssatusta pyramidiarkista. Osien irrottelu onnistui pitkiä boordeja lukuunottamatta, joihin avuksi pyydettiin äitiä. Kuvien asettelu oli aluksi vaikeaa, kun tarrat tarttuivat miten sattuivat (suojapaperin poisto oli helppoa). Mutta ylemmät kerrokset onnistuivat jo hyvin. Korttipohjan suhteen Keijukainen oli päättäväinen; vain kuvan vihreän kanssa samanvärinen vaaleanvihreä pohja kävi. Kaksipuoleisten teippien kiinnittämisessä äiti toimi leikkurina, mutta kaikkien kuvioiden kiinnitys onnistui itse. Koristeidenkaan suhteen ei ollut neuvotteluvaraa: strassikuvioita  ja kukkatarroja niiden olla pitää. Tekstitarra oli kyllä äidin valitsema, koska Keijukainen ei vielä osaa lukea, enkä tiedä haluaako hän lopulta edes antaa korttia kenellekään.

Työläin rakentelu oli Vilahduksella (7 v), joka leikkasi itse Joulupukki luonnossa -pyramidikuvan osat. Aluksi hän käytti lasten saksia, mutta äidin teräväkärkiset käsityösakset toivat paremman tuloksen ja sopivat myös vasenkätiselle, joten ylemmät kerrokset on tarkemmin leikatut. Kuvan rakentaminen onnistui sanallisen ohjeen mukaan, ja poika oli tyytyväinen kun sai niin ison urakan tehtyä. Korttipohjaksi hän halusi tämän jouluisen pohjan eikä mitään taustapapereita. Teksti- ja muut tarrat ja niiden kiinnitys ovat omia valintoja. Lisäkoristeeksi etusivulle hiukan kimalleliimaa. Sisälle melkoinen määrä ääriviivatarroja (kuva lisätään myöhemmin, oli niin tärähtänyt).

Pojilla oli tyypillisesti vähän kisaa siitä, kumpi on nopeampi. Niinpä Äijä ehti irrottamaan ja kasaamaan arkin kaikki 4 kuvaa ja yhden kortin sillä aikaa kun isoveli teki kaksi korttia (toisen pyramidin osat leikkasi äiti, mutta kaiken muun teki Vilahdus). Kun Keijukainen oli saanut kortin valmiiksi hän siirtyi ihailemaan sitä omaan sänkyyn, pöydän ääreen ja sohvalle, ja jätti sen käsistään vasta käsien pesua varten.

Aluksi kaikki osat on leikattu irti arkilta ja isoimpaan (alimmaiseen) kuvaan on jo laitettu taakse 6-millistä kaksipuoleista teippiä. Kuvasta tulee sitä siistimpi, mitä vähemmän kuvan reunalla näkyy valkoista. Toisin sanoen hiukan liian syvään leikattu on parempi kuin ylimääräistä reunassa.

Sen jälkeen pienet kulmaosat ja tyttökuvan pienet osat on kasattu tarrapaloilla toiseksi isoimpaan. Seuraavaksi toiseksi isoimpaan osaan on laitettu tarrapaloja samoihin kohtiin kuin pienempien osien liitoksissa (hattu, käsi ja omenat) ja muualle tasaisesti pitkin kuvaa.

Nyt osat voi kiinnittää yhteen mahdollisimman tarkasti kohdalleen. Osien kohdistaminen on tärkeää, jotta kuva näyttää oikealta ja siistiltä. Katse kiinnittyy usein kuvassa kasvoihin, keskikohtaan ja suoriin viivoihin, ja niitä voi käyttää kohdistamiseen. Apuna kuvan pitämisessä voi käyttää esim. pinsettejä, jotta tarrat eivät pääse tarttumaan väärällä hetkellä ja väärään kohtaan.   Ja siinä onkin valmis 3d-kuva korttiin kiinnitettäväksi.

Tässä tapauksessa kerroksia oli vain kolme ja kuvassa on käytetty 2 mm:n tarrapalojakuva. Jos kuvassa on paljon kerroksia, tarrapaloina kannattaa käyttää matalampia, 1 mm:n tai 1,5 mm:n paloja, jotta kuva mahtuu kirjekuoreen.

Seuraava vaihe on kortin sommittelun suunnittelu
ja tekstitarran kiinnitys (apuna kannattaa käyttää esim. läpinäkyvää viivotinta ja pitää tarraa saksenkärjessä):

Ja lopuksi valmis kortti etusivultaan ja sisältä (arkin muita osia voi hyödyntää sisäpuolen koristelussa)

Ei anneta viilenevän ja pimenevän vuodenajan hyydyttää, vaan otetaan ilo irti 3D:stä!