Ei voi kuin ihmetellä, miten nopeasti sitä tottuu näihin teknisiin vempaimiin. Nytkin tämä varsinainen tietokone oli korjauksessa torstaista lähtien tähän päivään ja sujuvasti alkoi jo läppärin kiinteän hiiren käyttö sujua. Mitä nyt tuli muutaman kerran kirottua kun ei huvittanut tutkia miten automaattisuus saadaan pois ja hiiri hyppi ja siirteli tekstejä holtittomasti. Tänä aikana ei paljoa tv:tä katseltu, kun nauhoitukset menevät tietokoneen kautta ja lähes kaikki kiinnostava ohjelma tulee väärään aikaan. Ja mitä muuta silloin voikaan tehdä? No joulukortteja tietenkin. Sukulaiset jo tietävät, että olen tehnyt vähän enemmän kortteja kuin ne pakolliset, joten suorituspaineita kerääntyy. Suunnitelmissa vain on tehdä ne lasten kanssa, ja Äijä jo saikin kummeilleen kortin valmiiksi. Keijukaisen kummi taas on aikamoisen kätevä itsekin, joten Keiju saa yrittää ihan tosissaan. Ja Mehis, no, hän jos laittaa sormensa johonkin niin sen jäljen kyllä huomaa! Menninkäinen puolestaan osaa jo käyttää digikameraa ja vähän tietokonettakin, joten taidamme tehdä valokuvatervehdyksen. Leimasimet ovat joutuneet odottamaan, kun Mehiläinen ei oikein ole nukkunut päivällä eikä illalla. Valmiita leimoja olisi kyllä jo väritettyinäkin, mutta aiheet eivät oikein istu joulun odotukseen  ja piparintuoksuun.

Ja nyt sitten pimeää joulunodotusta valaisemaan pari korttia: (vielä kun oppisi hallitsemaan heijastukset salamavalosta...)