Mihin kaikkeen rämään ja roskaan sitä elämä kuluukin vaikka pitäisikin unelmistaan kiinni! Ensin oli pimeä syksy, sitten tautinen talvi ja nyt sitten odotellaan kevään loskaa. Näin auringosta riippuvaisena ihmisenä odottelen kevään kirkkaita päiviä kieli pitkällä. Vaikka tuo vara-aurinko (= kirkasvalolamppu) yrittääkin tehdä parhaansa, on se ihan vastaantulija tuohon alkuperäiseen verrattuna. Ei ole tehnyt mieli edes kuvata valmiita korttejakaan kun aurinko on viihtynyt pilven takana.
Vai miltä näyttää tässä kortissa:


Kirkasvalolamppu oli n. 30 cm päässä vasemmalla. Tulipahan sekin testattua. Mattapintaisemmassa kortissa värit jäivät sameammiksi, varjoisiksi, vaikka tässäkin jonkin verran näkyy varjoisuutta.

Kortteja on tullut nimittäin rakenneltua jonkin moinen määrä, niin 3D:ä, leimasinkuvista kuin sekatekniikoillakin. Kaikkiin näihin tekemisiin vain liittyy yksi kohtalainen  ongelma: aika ei millään meinaa riittää kaikkien hienojen ideoiden toteuttamiseen. Nytkin pöydällä lojuu kolmisenkymmentä "korttiraakiletta" : kuvat, taustapaperit ja muut koristeet järjestelmällisessä kasassa ja yksityiskohdat mietittyinä. Ja aamulla saman pöydän ääressä on kuusi ihmistä syömässä aamupuuroaan. AAAAAARGGHHH!!! Ei kun kaikki takaisin paikoilleen ja huomenna uusi yritys. Laiha lohtu, että olisivat jo puoliksi tehtyjä.

Yritän ensi viikolla paneutua tietokoneen salattuihin ominaisuuksiin ja ottaa blogin ulkonäkökohdista selkävoiton. Tai sitten jollekulle lapsista iskee taas flunssa ja homma jää roikkumaan. Nuhaepidemiat kun kuulemma liikkuvat silloin kun ulkoilma on nollan tienoilla. Mutta Toivossa on hyvä elää!